Pohtia mitä tarvitaan vahvempia EU:n toimia lasten liikalihavuuden vähentämiseksi. Heijastusprosessi pitäisi sisältää nuorten ääniäja olla yhteydessä nousevaan liikkeeseen hyvinvoinnin parantaminen on talouksiemme keskeinen tavoite.

Rakenna uusi toimintasuunnitelma lasten lihavuuden torjumiseksi perustuu saatavilla olevan tiedon ja todisteiden rikkaus eri hallintotasoilla ja sektoreilla.

Keskity erityisesti kaupalliset terveyteen vaikuttavat tekijätja kuinka vähentää halpojen, helposti maistuvien ja kaloripitoisten ruokien kulutusta. Nämä ruoat ovat hallitsevin maissa, joissa ylipainoisia ja lihavia on eniten.

EU:n ja kansallisella tasolla tarvitaan tiukempaa sääntelyä ja lainsäädäntötoimia lasten suojelemiseksi epäterveellinen ruoka markkinointi ja mainonta, erityisesti digitaalisissa ympäristöissä.

Samalla kuntia tulee kannustaa toimiin, jotka vastaavat paikallisten olosuhteiden tarpeita. Toimia kaikilla tasoilla on oltava luotu yhdessä nuorten kanssa, joilla on kokenut kokemus kasvamisesta nykyisessä maailmassa.

Yhdistä lasten liikalihavuuden vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet "vihreään" agendaan ja nouseviin liikkeisiin hyvinvoinnin asettamiseksi päätöksentekoprosessien ydin (Hyvinvointitalous), puuttua nykyisten talousjärjestelmien kielteisiin ulkoisvaikutuksiin ja järjestelmähäiriöihin, erityisesti lasten liikalihavuuteen.

Edistää terveellisiä ja kestäviä ruokajärjestelmiä puuttumalla ruoan tuotantoon, jakeluun ja kulutukseen. Terveysmittareiden tulisi olla olennainen osa ruokaan liittyviä taloudellisia, investointi- ja kauppapäätöksiä.

Ehdotettu EU:n lainsäädäntökehys kestäville elintarvikejärjestelmille on merkittävä askel kohti monialaista lähestymistapaa liikalihavuuden torjumiseksi. Viimeaikaiset tiedot sen pysähtymisestä viittaavat kuitenkin siihen, että se on ottanut askeleen taaksepäin.

Mekanismit, kuten eurooppalainen ohjausjakso, joka on EU:n talous- ja sosiaalipolitiikan koordinointiprosessi, voivat edistää muutosta entisestään sisällyttämällä siihen elintarvikejärjestelmän kestävyyttä koskevan analyysin.

Mainosta 'hterve-wkahdeksan eympäristöt' jotka tukevat terveellisiä ruokavaihtoehtoja, aktiivista matkustamista ja fyysistä aktiivisuutta. Paikallishallintoa tulee rohkaista ja mahdollistaa riittävillä ja tehokkailla työkaluilla ja resursseilla varmistamaan ympäristöt, jotka rajoittavat ultraprosessoitujen, runsaasti rasvaa, suolaa ja sokeria sisältävien elintarvikkeiden myyntiä ja tarjoavat riittävän viheralueen ja turvallisen aktiivisen liikkumisen.

Paikallishallinnot sinulla on hyvä käsitys ja ovat pystyy parhaiten suunnittelemaan ja toteuttamaan toimenpiteitä jotka vastaavat väestönsä tarpeisiin ja kulttuurisiin mieltymyksiin. Paikallisella tasolla on myös suhteellisen helpompaa tehdä monialaista yhteistyötä, jota tarvitaan terveen painon saavuttamiseksi.

Muut sektorit eivät kuitenkaan välttämättä näe omaa rooliaan terveyden tukemisessa. Paikallisen tason kansanterveysalan toimijoilla on oltava resursseja muiden alojen osallistumiseenja osoittaa, kuinka tämä sitoutuminen voi myös hyödyttää heitä. Paikalliset tiedot terveydestä ja terveyden tasapuolisuudesta sekä niihin liittyvistä toimimattomuudesta aiheutuvista kustannuksista voivat olla tehokas työkalu sitoutumisen luomiseen.

EU:n tason sisämarkkinalainsäädäntöä on tarkistettava ja tarkistettava sen varmistamiseksi, että ne eivät aseta rajoituksia kansallisille tai alueellisille hallituksille ryhtymään kansanterveystoimenpiteisiin, jotta terveellisestä ja kestävästä ruuasta tulisi helpompi valinta (esimerkiksi sokeriverojen avulla). .)

Adoptkoko koulu" lähestymistapa joka kannustaa kouluja asettamaan terveyden ja hyvinvoinnin koulupolitiikan keskipisteeseen. Tämä edellyttää koulutus- ja terveysalan, yhteisöryhmien ja muiden asiaankuuluvien alojen, kuten maatalouden ja kaupunkisuunnittelun, välistä yhteistyötä.

Lapset ja nuoret viettävät vähintään kolmanneksen ajastaan ​​kouluissa, joissa he kuluttavat a suuren osan päivittäisestä energiansaannistaan. Siksi on tärkeää, että koulut kannustavat terveelliseen ja tasapainoiseen ravitsemukseen sekä riittävään liikkumiseen. Useimmissa kouluissa eri puolilla Eurooppaa hinta on kuitenkin edelleen ainoa kriteeri julkisen ruoan hankinnassa.

Hallitusten kaikilla tasoilla tulisi tehdä yhteistyötä vahvistaa hankintaa koskevat pakolliset vähimmäiskriteerit ruoasta. Niiden tulee kattaa terveys- ja ravitsemusohjeet ja ottaa huomioon muun muassa ympäristövaikutukset, paikalliset olosuhteet ja olemassa olevat eriarvoisuudet. Terveellisen ruoan tarjoamisella kouluissa voi olla elinikäinen vaikutus ruokailutottumuksiin ja se voi kannustaa elintarvikejärjestelmiä tuottamaan terveellisempää ja kestävämpää ruokaa.

Aluepolitiikkaa ja -toimenpiteitä kouluissa ja yhteisöissä tulisi kehittää sektoreiden välisellä yhteistyöllä, jotta varmistetaan, että politiikat ovat sopusoinnussa sosiaalisten ja kulttuuristen mieltymysten kanssa ja saavat laajaa tukea.

kansojen ruokavaliot ovat tulosta laajemmista päivittäisistä elinoloista, joissa he syntyvät, elävät, oppivat, työskentelevät ja ikääntyvät. Näin ollen ne, joilla on alempi sosioekonominen asema, vähemmän koulutusvuosia, epävarmat työolot ja huonot elinolot, kokevat todennäköisemmin ruokaturvaa, syövät epäterveellisesti ja heillä on enemmän ruokavalioon liittyviä sairauksia.

Todellakin, 2020 WHO:n kouluikäisten lasten terveyskäyttäytymistä koskeva tutkimus osoittaa, että 17 prosentilla Euroopassa varakkaampien kotitalouksien lapsista ja nuorista on ylipainoa verrattuna 25 prosentilla vähemmän varakkaiden kotitalouksien lapsiin.

Noudattaen periaatetta suhteellinen universalismiTerveellisempää ja kestävämpää ruokavaliota edistävien politiikkojen tulisi tavoittaa kaikki, mutta niillä on pyrittävä varmistamaan tämä ne, joilla on suurempia tarpeita, voivat hyötyä eniten. Tämä lähestymistapa vähentää terveydellistä eriarvoisuutta ja alentaa terveydenhuoltokustannuksia.

Liian usein enemmän resursseja omaavien perheiden on helpompi ottaa vastaan ​​kansanterveysviestit ja -vastaukset. Samaan aikaan huonommassa asemassa olevat perheet hyötyvät vähemmän, mikä pahentaa terveydellistä eriarvoisuutta. Siksi on myös tärkeää varmistaa se politiikat ja toimenpiteet eivät ole riippuvaisia ​​lasten tai perheiden valinnasta tai toiminnasta, ja että kaikki sosiaaliset ryhmät hyväksyvät hyvän yhteisön.

Jokaisen lasten liikalihavuuden vähentämiseen tähtäävän aloitteen tulee myös pyrkiä vähentämään eriarvoisuutta liikalihavuusluvuissa. Tätä varten tarvitsemme hyvät seurantajärjestelmät eri hallintotasoilla. Se edellyttää myös terveyserojen vaikutusarviointien (HIIA) ja Health Equity Auditsin (HEA) systemaattista käyttöä politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutusten ymmärtämiseksi.

Jotta voimme luottaa näihin työkaluihin, tarvitsemme lisää investointeja niiden kapasiteetin parantamiseksi. Tämä maksaa itsensä takaisin pidemmällä aikavälillä, kun suunnitellaan ja toteutetaan tehokkaampia toimenpiteitä, jotka johtavat terveydenhuollon kustannusten yleiseen vähenemiseen.